Jokaisessa ammattiryhmässä on ammattitaidottomuutta ja huonoa ammattietiikkaa. Joissain töissä tämä taidottomuus kuitenkin särähtää enemmän korvaan kuin toisissa. Joissain töissä ei tietynlaisia virheitä saisi tehdä lainkaan, koska niillä on mahdollisuus aiheuttaa suunnatonta haittaa.
Ihmissuhdetyössä on vaitiolovelvollisuus ehdoton. Ainakin pitäisi olla. Asiakkaan etu pitäisi olla mielessä alati, sehän on koko työn tarkoitus. Mitä siis ajatella lastensuojelun työntekijästä joka eilen bussissa keskusteli työpuhelua puolen tunnin ajan. Hän mainitsi etunimeltä toisen asiakkaista ja lisäksi kertoi asiakkaittensa olevan sisaruksia. Lasten ikäkin selvisi minulle puhelun edetessä. Lisäksi työntekijä mainitsi asiaa konsultoivan psykologin sukunimeltä. Myös konsultoivan psykologin ja kyseisen puhelimitse töitänsä hoitavan työntekijän työpaikka tuli selväksi. Mitä tämä ihminen oikein ajatteli? Hän puhui asiallisella ja kovalla äänellä. Ei tullut mieleen jäädä bussista pois ja jatkaa keskustelua niin, että ulkopuoliset eivät kuule? Soittaa takaisin? Puhua hiljempaa?
Sain kuunnellessani niin paljon informaatiota, että lastensuojelua ja sen toimintaa tuntevana voisin ottaa aika helposti selvää siitä, kenestä puhuttiin. Uskon, että myös ihminen joka ei tätä alaa tunne, voisi tehdä samoin. En yllä kirjoittanut ihan kaikkea enkä tarkemmin tiedosta jota tämä puhelu minulle antoi. Syy lienee selvä.
Suurin osa ihmissuhdetyötä tekevistä on ammattitaitoisia ja heille vaitiolovelvollisuus on selvä. Itselleni lastenhoitajana ei tulisi mieleenkään käydä mitään työpuhelua bussissa. Vai haluaisitko sinä kuulla miten puhun jostakusta lapsesta, sinun lapsestasi?
Asiakkaita, ihmisiä pitää suojella ja heidän yksityisyyttänsä on kunnioitettava. Vaitiolovelvollisuus on tehty suojelemaan ihmistä ja asiakastasi.
Soimaan itseäni siitä, että en keskeyttänyt puhelua vaan kauhistelin vain mielessäni. Olin todella tyhmä. Tämä mahdollisuus keskeyttää työntekijän toiminta tuli mieleen vasta bussista jäädessäni. Ensi kerralla toimin toisin. Ensi kertaa ei toivottavasti tule.
Nyt voin vain antaa palautetta oikeaan osoitteeseen jälkeenpäin. Sopii toivoa, että se löytää perille. Yksi tällainen moka antaa kasvot kaikille. Yksi moka voi tuhota suhteettoman paljon luottamusta. Onhan se vähän mahdotonta tehdä työtä ihmisten kanssa jos luottamusta ei ole. Ammattietiikka on juuri sen luottamuksen synnyttämistä varten. Maalaisjärkikin ajaa osittain samaa tarkoitusta. Pelkästään kännykkäetiketin hallinta olisi ennaltaehkäissyt tämän.
Lastensuojelu on ihan tarpeeksi kriisissä ilman näitä ihmisyytensä, käytöstapansa ja moraalinsa unohtavia osittain ammattitaidottomia yksilöitä.
Hyvin lastensuojelussa ja ihmissuhdetyössä työnsä tekevät ovat heitä, joita ei oikeastaan näy.
